Perniön lukio ja koulutuksen arvo

Salon Seudun Sanomat 2.9 2010 05:57:12

Muutos ei pääty liitokseen. Uuden Salon palikoita pannaan jo tänä syksynä uuteen asentoon.

Tiistaina julkistettu palveluverkkoselvitys ei ole päätös. Silti uskon, että selvitys ohjaa päätöksiä julkisen sektorin nykymallin mukaisiksi: palveluja keskitetään ytimiin.

Samasta ilmiöstä puhutaan, kun väitellään Salon synnytysosaston olemassaolosta.

Selvityksen ohjausvaikutusta lisää kaupungin huono talous. Rahat eivät riitä kaikkeen, kun Nokiakin ontuu.

Salon laita-alueilla lakkautettavista palveluista tultaneen käymään samanlaisia vääntöjä kuin seudun jokaisen kyläkoulun lopetuksesta tähänkin asti. Koetaan kiukkua ja yhteishenkeä, toivoa ja tappion kitkeryyttä.

Olen tyytyväisenä asunut yli 30 vuotta Salon keskustassa, mutta keskittämisen kaikista hyödyistä en ole varma. Yhden asian tiedän: kun suuruuden ekonomiaa tavoitellaan, ei pidä kieltää arvoa kaupungin pieniltä yhteisöiltä.

Taajamat kukoistavat ja kuihtuvat, niin se käy. Mutta kaupungin laitamille on nyt henkisesti tärkeää, että niiden asukkailta ei viedä toivoa eikä oikeutusta; niinkin on lupa elää.

n n

Oopperalaulaja Karita Mattila kirjoitti viime sunnuntaina Helsingin Sanomien Minä rakastan -palstalla rakkautensa kohteista.

Mattila rakastaa koulutusta, mahdollisuutta koulunkäyntiin – ja Perniön lukiota, sen pieniä luokkia ja osaavia opettajia.

Perniön lukio tulee Salolle kalliiksi ja se lakkautettaneen 2012. Lakkautusta ei ainakaan minun mielestäni voi perustella tulosten puutteella. Mistään muusta lukiosta ei ole valmistunut Karita Mattilaa!

Aika kultaa muistoja, mutta samaa koulua osaksi samaan aikaan Mattilan kanssa käyneenä jaan hänen tuntojaan. Pienestäkin lukiosta voi saada hyviä eväitä elämiseen. Niin paljon on kiinni ihmisistä, siitä ilmapiiristä, joka kouluun rakentuu.

Kymmeniä sodanjälkeisinä vuosina tarvittuja kouluja on seudulla lopetettu. Perniön lukion lakkautusuhka heijastaa samaa väestömuutosta, oppilaiden vähenemistä.

Kun aloitin oppikoulun, meitä ekaluokkalaisia oli 80. Lukion lakkautuslaskelmat on tehty siltä pohjalta, että koko lukiossa on vain 94 oppilasta.

Nykyinen koulujärjestelmä perustuu – onneksi – yhdenvertaisuuteen. Edeltäneellä oppikoululla oli luokkaluonne; kaikilla ei ollut varaa oppikoulun käymiseen. Nyt sitä rajoitinta lukioon menolle ei juuri ole.

Perniöläisen oppikoulun perustaminen ennen sotaa osoitti, että yhteisö arvosti koulutusta: eteville lapsille haluttiin tehdä väylää, ehkä sosiaalisen nousunkin mahdollisuuksia.

Sodan jälkeen oppikouluun, Perniön yhteiskouluun, pyrkineiden sosiaalinen tausta monipuolistui. Useissa vähävaraisissa kodeissa pidettiin kunnia-asiana, että ainakin yksi lapsista pantiin oppikouluun matkalle ylioppilaaksi.

Sama päätelmä jälleen: yhteisö arvosti koulutusta.

Lopetetaanpa Perniön lukio tai ei, sen ja muiden sen kaltaisten arvo näkyy tehdyn työn tuloksissa.

Karita Mattila kiteytti arvon näin: ”Ilman suomalaisen koulutuksen antamaa pohjaa en olisi tänään minä.”

Kauko Mäntylä