Ulkomailla Pohjanmaalla

Salon Seudun Sanomat 31.8 2010 05:56:39

Olin käymässä Etelä-Pohjanmaan ruotsinkielisellä rannikolla. Siellähän oli kuin olisi ollut ulkomailla, paitsi että pärjäsi suomeksi.

Kulttuurimaisema alkoi muuttua heti maakunnan rajan ylityttyä. Kaikki on hyvin hoidettua. Rannikkoseudulla elää vahva nikkariperinne, taloissa on hienoja koristeleikkauksia. Jopa yksittäisille postilaatikoille rakennetaan koristeelliset telineet.

Myös rakennusten väritys on erilaista. Vanhat maalaistalot on maalattu punamullalla, toisena värinä usein sininen tai keltainen.

Vanhaa hyvin hoidettua rakennuskantaa näkyy sekä maaseudulla että pikkukaupungeissa paljon. Kävin tutustumassa kupariseppäesi-isieni taloon ja verstasrakennukseen vuodelta 1787 – molemmat ovat hienossa kunnossa.

Paikallisten mentaliteetissa on varmaan muuhun Suomeen nähden jotain eroa, joka on saanut heidät hoitamaan ja korjaamaan omaisuuttaan. Tai ehkä oltiin niin nuukia, ettei haluttu repiä vanhaa ja rakentaa uutta.

Sekä Kaskinen että Kristiinankaupunki ovat viehättäviä pikkukaupunkeja, melkein kuin eläviä ulkoilmamuseoita. Kaskisten talot ovat jopa parempikuntoisia; ehkä asukkaat investoivat menneinä lihavina vuosina niihin. Nykyinen suurtyöttömyys ei näy kaupunkikuvassa.

Metsä-Botnia lopetettiin, eikä kaupunkiin ole saatu korvaavaa teollisuutta eikä uusia työpaikkoja.

Lisääntynyt työttömyys on huomattu seurakunnan diakoniatoimessa selvästi. Toisaalta vapaaehtoistyö kiinnostaa entistä useampaa.

Kuumana kesäpäivänä Kaskisissa on hyvin leppoisa tunnelma. Uimapukuinen rouva kävelee pyyhe ympärillään kadun yli ja pulahtaa mereen vilvoittelemaan. Laitureilla jutellaan naapurien kanssa.

n n

Pohjanlahden yli on vuosisatoja kulkenut ihmisiä ja aatteita. Oltiin samaa valtiota ja puhuttiin samaa kieltä; oli helppo asettua lahden toiselle puolelle. Vaikka Suomi joutui Venäjän valtaan, jatkui työperäinen muutto silti Ruotsiin ja Ruotsista.

Ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta on aina lähdetty työn perässä; siirtolaisuus oli täältä hyvin yleistä. Ja tänne on aina myös tultu. Ehkä tämä on luonut vapaamielisen ilmapiirin.

Nykyajan pakolaiset ovatkin työllistyneet täällä paremmin kuin muualla. Ja suomenkieliset uudisasukkaat ovat sopeutuneet eri kulttuuriin hyvin.

Rannikon murteet ovat vanhaa ruotsia, närpiöläinen vanhinta ja omaperäisintä. Etelä-Suomen ruotsinkieliset pitävät näitä lähinnä junttimaisina: eivät raukat edes osaa kunnon ruotsia.

Paljon tavoista on peräisin Ruotsista. Pihoilla ei liehu isännänviirejä vaan pieniä Suomen lippuja talon seinällä. Juhannuskokkoja ei enää polteta, salko on yleistynyt.

Pohjanlahden molempien rantojen yhteistä perinnettä ovat pääsiäiskokot, vaikka niiden koolla ja palamisajan pituudella ei enää kilpailla.

Elämänilo ja yhdessä tekeminen näkyy harrastajakulttuurissa: kuorojen ja teatte-rien toiminta on vilkasta.

Yhteisöllisyyden sanotaan olevan ruotsinsuomalaisten keskuudessa voimakkaampaa kuin muilla. Sosiaalinen ja henkinen hyvinvointi tulee selvästi esille terveystilastoissa.

Ruotsinkielisellä rannikkoseudulla viihtyy: tunsin oloni kotoisaksi. Voisiko syynä olla kumma geneettinen muisti tai yksinkertaisesti pohjanmaalainen mukava ilmapiiri?

n Kirjoittaja on halikkolainen aikuiskouluttaja.

Liisa Wright